Historiakuva-arkisto

Keijo Kääriäinen

Vuonna 1923 syntynyt Keijo Kääriäinen oli jo nuorena kiinnostunut valokuvauksesta ja lentämisestä. 16-vuotiaana vapaaehtoisesti Talvisotaan ja sen jälkeen Jatkosotaan värväytynyt Kääriäinen otti valokuvia ja kirjoitti päiväkirjaa rintamalla määräysten vastaisesti. Filmit hän kätki ensiapupakkaukseensa, jotta niitä ei takavarikoitaisi. Kääriäinen haavoittui neljästi, mutta koettelemuksista selvittyään hän hankki lentolupakirjan ja lensi Vuokralento Oy:lle. Kalustona hänellä oli legendaarinen Leivo, Englannista haettu Auster ja jopa Sveitsistä noudettu Norseman, joka on nykyisellään Suomen Ilmailumuseolla. 1952 Keijo Kääriäinen lunasti vaimonsa kotitilan ja asettui Lammin Lieson Yli-Äijälään maatilan isännäksi, mutta veri veti yhä ilmailun pariin.

1956 aloitettu ilmakuvaustoiminta kesti yli 40 vuotta. Tänä aikana Kääriäinen ehti ottaa yli 800 000 ilmavalokuvaa. Hän keskittyi Etelä-, Itä-, ja Keski-Suomen kuvaamiseen, mutta lensi ajoittain aina Oulujärven pohjoispuolelle asti. Pitäjiä kuvattiin noin 10 vuoden välein, jotta maaseutujen muutos saataisiin dokumentoitua. Kääriäinen lensi itse ja luotti kuvaamisen avustajille. Kohteet kuvattiin yleensä hieman tavallista kauempaa. Kääriäisen mielestä ilmakuvauksen ehdoton etu on se, että samassa kuvassa voidaan esittää kohde lähiympäristöineen sellaisena kuin se on kuvaushetkellä huolimatta siitä, kuka kuvassa näkyvät maat omisti.

Keijo Kääriäinen vietti aktiivista elämää. Ilmailun ja valokuvauksen lisäksi hän oli numismaatikko, filatelisti, taiteen keräilijä, kalastaja, metsästäjä sekä aktiivisesti mukana reserviläis- ja lions-toiminnassa. Hän matkusti vuosittain Saksaan tai muualle Eurooppaan ja jopa ajoittain maailman ympäri. Kääriäinen oli täsmällinen ja tarkka kuin kello, iltateetkin juotiin aina samaan aikaan. Hänellä oli aina kamera mukanaan ja hän ikuistikin luontoa, ihmisiä, tapahtumia ja jopa itseään vuosittain. Keijo katsoi maailmaa kameran linssin läpi.

Kääriäisen ikonisiksi muodostuneet maaseutukuvat ovat monille tuttuja. Niistä tehdyt mustavalko- tai peittovärjätyt taulut koristavat maatalojen saleja ja ovat apuna historiantutkimuksessa. Tarkoin dokumentoidut ja järjestellyt kuvasarjat takaavat sen, että kuvattujen tilojen otoksien löytäminen on helppoa.

Koistisen veljekset

Viljo Koistisen veljensä Arin kanssa kerryttämä 400 000 ilmavalokuvan arkisto kattaa koko Suomen. Hänen vuonna 1940 perustama valokuvausliike Helsingin Mannerheimintiellä ehti toimia vaivaiset kaksi viikkoa kunnes isänmaan kutsu vei Viljon sotaan. Sodasta väsyneenä hän kierteli Suomea Husqvarna moottoripyörällään kunnes asettui Lohjalle pitämään urheiluliikettä. Valokuvauksesta kiinnostunut Viljo hiljalleen muutti liikkeen valokuvausstudioksi.

Vanhemmalla iällä lentolupakirjan saatuaan Viljo Koistinen päätti kokeilla ottaa ilmakuvauksen osaksi liiketoimintaansa. Veli Ari aloitti arkistojensa kerryttämisen samoihin aikoihin itsenäisesti Riihimäellä.

Viljo Koistinen oli rämäpäinen seikkailijaluonne. Jos aamulla sää näytti hyvältä hän säntäsi ilmaan kuvaamaan. Pohjoisen kuvausreissuilla saattoi vierähtää viikkokin kun vaimo piti huolta liikkeestä. Temperamentistaan huolimatta Viljo oli lempeäluonteinen ja tuli toimeen kaikkien kanssa. Valokuvauksen ja ilmailun lisäksi hän oli taitava tekemään puutöitä.

Ilmakuvaus ei ollut Arinkaan ainoa ajanviete. Chinchilla- ja kanafarmien lisäksi hänellä oli muitakin rautoja tulessa ja Viljo kehottikin Aria keskittymään yhteen asiaan kerrallaan.

Koististen vaikuttavasta 400 000 kuvan arkistosta löytyy ikuistettuja maaseutujen maisemia 50-luvulta 80-luvulle asti ympäri Suomen.

Aina sään ennustaminen ei kuitenkaan onnistunut. Myrskyn yllättäessä Viljo teki pakkolaskun eräälle pellolle, jonka vakiasukkaat saapuivat ihmettelemään uutta tulokasta.